Muutoksen tuulissa voi lehdet tippua puista. Tukka hulmuta vapaana ja villinä. Voimakkaanakin. Olen itse viime aikoina tietoisesti tarkastellut asennettani, ulosantiani ja ulkomuotoanikin. Pysähtynyt miettimään, voisinko ajatella, asennoitua ja toimia muutoksessa toisin? Muutos ei ole aina kiinni itsestä mutta kuinka siihen muutokseen asennoituu, siihen voi vaikuttaa. Otatko muutoksen haasteena vai taakkana? Mahdollisuutena vai uhkana? Oletko utelias vai vastarannankiiski?
Uuden edessä on pelottavaa. Pelko saa varpailleen ja väistämään. Sydämen hakkaamaan. Mutta voisiko uusi olla myös mielenkiintoista? Jotain kiehtovaa ja yllätyksellistä. Näkökulmaa vaihtamalla uuden asian voi nähdä eri tavalla. Rohkeutta asian tarkasteluun eri näkökulmasta voit saada pysähtymällä ja pyytämällä ystävää tai vaikka valmentajaa rinnallesi. Yhdessä asiat monesti aukeavat turvallisemmin ja taakkakin kevenee jakamalla.
Aina asenteen muuttaminen ei ole helppoa eikä onnistu hetkessä mutta lohdullista on, että epäonnistumisen jälkeen on vapaus valita seuraavalla kerralla toisin, niin halutessaan. Asenne vie läpi harmaan kiven tai jättää muiden jalkoihin ja virran vietäväksi. Muista, että vielä virrassakin voit päättää, että kellutko mukana vai päätätkö taistella itsesi rantaan kiven luokse.
Ja ne lehdettömät puut. Aina tulee uusi kevät ja kevät tuo tullessaan hiirenkorvat ja uudet tuuheat upeat lehdet tuulessa liehuvina, yhtä upeina kuin ne ennen muutoksen tuuliakin liehuivat. Ja ystävät ovat myös sitä varten, että he pitelevät tarvittaessa hiuksia, jos ne ovat silmillä.
Minkä asenteen sinä valitset muutoksessa tänään?
-Anu-