- Nähdyksi tuleminen
Kohtaamisia on monenlaisia. Ohimennen vaihdetut katseet kadulla tuntemattomien kesken, kiireen keskellä heitetyt hyväntahdon sanat olan yli ohjeeksi työkaverille tai oman pahan olon purkaminen puolisoon, sen enempää ajattelematta toisen tunteita. Jos kommunikointi perustuu vain omaan tarpeeseen päteä ja jakaa mielipiteensä, jää toisen ajatukset ja tunteet helposti huomioimatta. Hyvääkin tarkoittavat mielipiteet ja neuvot voivat menettää tarkoituksensa, jos vuorovaikutus jää yksisuuntaiseksi. Tällöin voidaan puhua ennemmin pelkästä vaikutuksesta ilman vaikuttamista.
Entä ne toisenlaiset kohtaamiset. Tuntemattoman vastaantulijan tervehtiminen hymyillen lenkkipolulla, työkaverin kehuminen onnistumisesta muiden kuullen tai oman puolison kuulumisien kysely pitkän päivän päätteeksi. Kun kommunikointi perustuu kuuntelemiseen ja toisen huomioimiseen, annetaan tilaa myös toisen ajatuksille ja tunteille. Voisiko vuorovaikutus tällöin kannustaa syvempään jakamiseen ja lähempään yhteyteen toisen kanssa? Yhteys, jos mikä, vaikuttaa ja jättää jäljen pitkäksikin aikaa.
Miten hyvältä tuntuukaan, kun loskassa kengät märkinä tarpoessa vastaantulija huikkaa hyvät huomenet hymy kasvoillaan tai kun työkaveri nappaa iloisesti olastasi kiinni ja kehuu sinulle ja toiselle työkaverille, kuinka onnistuit haastavassa tilanteessa säilyttämään maltin ja sait asiakkaan tyytyväiseksi.
Ja kun illalla töiden jälkeen kotona odottaa puoliso lämmin halaus ja päivällinen valmiina kysyen vointiasi, niin viimeistään silloin kannattaa tarkastella näitä kohtaamisia tarkemmin ja miettiä, mitä hyvää näistä kohtaamisista voisit ottaa käyttöösi jatkossa?
-Anu-
- Ylpeys
Kun katselee sanaa ”ylpeys” otsikkona tyhjän paperin yläkulmassa, tulee ensimmäisenä mieleen hahmo, joka arvostellen katselee muita hieman ylhäältä päin ja sopivan paikan tullen nostaa itseään hieman muita korkeammalle. Väheksyy muita ja ehkä hieman arvosteleekin. Voisiko tämän kaltaisen ylpeyden takana kuitenkin olla ihan vain pelko siitä, että ei riitä sellaisena kuin on? Pelkoa siitä, että muiden tasolla olisikin huono, osaamaton tai huomaamaton?
Voisiko ylpeyden nähdä jotenkin sen toiselta puolelta? Miten ihanaa olisikaan, kun sanasta ”ylpeys” tulisi ensimmäisenä mieleen iloinen ja rento tähkäpää, jonka olemus loistaa valoa, iloa ja hyväksyntää? Sellainen, joka huomioisi onnistumiset ja hyvän eikä kärsisi siitä, että joku toinen onnistuu, vaan iloitsisi yhdessä muiden kanssa omia, ja muidenkin onnistumisia! Miten tärkeää olisikaan, että olisi joku, joka näkee hyvän ja onnistumiset silloin, kun sitä itse ei jostain syystä näe.
Mentorini kysyi minulta viimeisessä tapaamisessamme, että mistä olen ylpeä itsestäni tässä prosessissa? Olin juuri luetellut pitkän tarinan, miten prosessi on mielestäni mennyt ja miten pääsin alussa asetettuihin tavoitteisiin. Mutta kun kuulin tämän kysymyksen, ajatus pysähtyi hetkeksi. Ylpeä? Kuinka niin? Mentorini mielestä olin juuri luetellut pitkän listan asioita, mistä olisi syytä olla ylpeä. Minulle ne olivat vain asioita, joita olin saanut aikaiseksi tai asioita, joita oli tapahtunut prosessin vanavedessä.
Hetken kysymystä pohdittuani ymmärsin, minkä mentorini oli nähnyt ja kyllä, olen ylpeä, että sain talven aikana aikaiseksi asioita, joita olin suunnitellutkin tekeväni. Olin antanut itselleni luvan levätä ja sallia epäonnistuakin! Olin ollut epämukavuusalueella ja olin ollut rohkeasti esillä omana itsenäni. Monta syytä olla ylpeä itsestäni, tekemisestäni ja osaamisestani! Ja vaikka kaikkea en saanut tehtyä tai tavoittanut, se ei himmennä ylpeyttä itsestäni tänään.
Mistä sinä olet ylpeä tänään itsessäsi?
-Anu-
- Palautuminen
Herätyskello soi ja tekisi mieli sammuttaa herätys kokonaan ja kääntää kylkeä: ”Antakaa minun nukkua vielä pari tuntia”, ajattelet samalla kun muistat, että edellinen ilta venyi taas sarjoja katsoessa ja taisi tulla vastattua pariin sähköpostiinkin vielä sängystä puolison jo nukkuessa. Työpäivä kuitenkin kutsuu, perhe vaatii osansa ja aika tuntuu loppuvan kesken, kun kiirehdit töihin ja töistä kotiin, harrastuksiin, kauppaan ja sitä ruokaakin olisi tehtävä. Sitten on vielä puhelin, joka piippaa jokaisesta pienestäkin ilmoituksesta ja kaiken keskellä jäät tuijottamaan ruudulle ilmestyvää sketsiä, jossa nauretaan joko epäonniselle jalankulkijalle tai vastakkaiselle sukupuolelle. Missä tämän kaiken keskellä pysähdyt kuuntelemaan itseäsi ja tunteitasi?
Minä olen tänä vuonna opetellut uudestaan tunnistamaan, mitkä ovat minulle niitä parhaita hetkiä pysähtyä arjen hulinassa ja palautua työn ja elämän aiheuttamasta kuormituksesta. Herättelin ennestään tuttuja mielekkäitä asioita arkeeni. Parhaita palautumiskeinoja ovat ne, joissa uppoutuu tekemiseen, eikä samalla mieti kauppalistaa tai tekemättömiä työasioita. Kun elimistö käy kierroksilla, voi keskittyminen olla haastavaa jo ennestään levottomassa mielentilassa. Tällöin parasta voi olla tekemättä mitään! Mielenterveystalon uupumuksen omahoito-ohjelmassa on harjoitus, jossa puhutaan luppoaikareseptistä. Sen mukaan luppoaikaa olisi hyvä olla vähintään 1 tunti päivässä, 1 päivä viikossa ja 1 viikko 3-4 kuukauden välein. Jos koet itsesi väsyneeksi, ajat olisi hyvä jopa tuplata! Tämä voi vaatia isojakin muutoksi kalenteriin mutta on ihan varmasti sen arvoista.
Mitä sillä luppoajalla sitten tehdään? Voit jakaa sen kolmeen osaan; lepoaikaan, virkistysaikaan ja ihmissuhdeaikaan. Lepoajalla voit vaikka kääriytyä vilttiin ja ummistaa silmät hetkeksi tai juoda rauhassa kupin kuumaa juomaa. Virkistysaika on sitä minkä tekemisestä nautit eniten ja mikä on hyvää vastapainoa työllesi. Ihmissuhdeaikana voit viettää aikaa itsellesi tärkeiden ihmisten seurassa, niiden, joiden kanssa voit olla oma itsesi ja joista saat energiaa itsellesi.
Alkuvuodesta päätin lisäksi, että tänä vuonna tutustun myös uusiin asioihin ja kokeilen asioita, joita en ole ennen tehnyt. Parhaita uusista jutuista oli perheen aikuisten lasten kanssa käynti ilmajoogassa ja moottoripyörällä seikkailu pieniä hiekkateitä pitkin puolisosta kiinni pitäen mutta kyllä parasta uppoutumista oli se, kun souteli hiljalleen keskikesän lämmössä ja jännitti lasten kalasaaliin suuruutta.
Mitkä ovat sinun parhaat tapasi palautua kuormituksesta?
-Anu-
- Häpeä
Häpeän viitta voi olla raskas, painava ja tunkkainen. Häpeä peittää alleen paljon paljasta, minkä olisi hyvä tulla päivänvaloon. Häpeään liittyy pelkoa, ahdistusta, kokemus vääränlaisuudesta, minuuden peittelyä. Salakavalasti ja huomaamattomasti häpeä levittää varjoansa ympärilleen ja taakasta tulee ajan mittaan vain painavampi ja suurempi. Minä olen elämäni aikana hävennyt paljon ja kaikkea, varsinkin nuorena, itsestäni lähtien. Ja ihan varmasti häpeän edelleen mutta olen myös tehnyt paljon töitä sen eteen, ettei häpeän tarvitse rajoittaa tai estää minua.
Häpeälle ei kannata antaa liikaa tilaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Häpeän verhoa on kuitenkin raotettava, jotta muutosta ja kasvua parempaan voisi tapahtua. Eräs viisas kerran sanoi, että häpeä välttelee eikä silloin pystytä kohtaamaan asioita. Häpeä ei anna tilaa katumukselle. Syyllisyys sen sijaan mahdollistaa katumuksen ja kasvun asian suhteen. Kun katuu ilman häpeää, asia voidaan kohdata ja antaa mahdollisuus muutokseen. Kun raotat häpeän viittaa, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Mikä taas on parasta, mitä viitan raottaminen voisi tuoda? Olen nähnyt, kuinka työ häpeän kaavun kanssa tuottaa tulosta, kun asenne, olosuhteet ja tukikin ovat oikeat. Tärkeintä on olla itse valmis muutokseen.
Minulta kysyttiin kerran erään tekemäni virheen jälkeen, että häpeänkö edes? Häpeän, vastasin. Mutta jos olisin antanut häpeälle myöten, olisin peitellyt tekemäni virheen. Olisin lähtenyt valheen tielle, joka toisi mukanaan vieläkin enemmän kipua ja surua, häpeääkin. Virheen tekeminen ei kuitenkaan voi määrittää ihmistä huonoksi tai arvottomaksi. Ihminen on hyvä ja arvokas teoistaan huolimatta, eikä niitä sovi tehtyjen virheiden kautta arvottaa.
-Anu-
- Luottamus
Luottamus itseen ja toiseen ihmiseen on tärkeä olotila ja ilmapiiri. Itseensä luottava ihminen uskaltaa kokeilla, eikä hätkähdä, jos epäonnistuu. Luottamus itseen ja tekemiseensä kannattelee niinä aikoina, kun tuntuu, että elämä tuo eteen pelkkiä vastoinkäymisiä. Itseluottamus tuo tiedon, että on arvokas sellaisena kuin on, eikä muiden mielipiteet tai ajatukset vähennä tai poista sitä.
Miksi sitten on välillä haastavaa luottaa itseensä? Miksi on niin helppoa kuunnella sisäisen äänen negatiivisia sanoja sen sijaan, että alkaisikin kuulemaan niitä pieniä kuiskauksia, jotka kannustavat ja kehuvat tai sanovat, että et ole yhtään sen huonompi, kuin muutkaan! Tai vaikka epäonnistuisit nyt, voit siitä oppia ja onnistua eri tavalla, kuin alun perin suunnittelit. Sinä olet arvokas eikä epäonnistuminen vähennä tai vie sitä pois.
Minulle on vuoden aikana kahteen kertaan sanottu, että Anu luota itseesi. Ensimmäisen jälkeen en tähän tarttunut mutta toisen muistutuksen jälkeen tartuin tähän ja jäin pohtimaan, mistä tämä kertoo. Mitä nämä sanat tarkoittavat – Minulle ne olivat tärkeät sanat muistuttamaan siitä, että sisälläni oleva potentiaali ja missio on se mitä kohti kannattaa mennä. Rohkeasti.
Entäpä sitten luottamus toisiin ihmisiin? Meidän keskinäinen luottamuksemme tuo turvallisuutta olla oma itsensä, jakaa omia ajatuksiaan ja myöntää epäonnistumiset. Se saa meidät puhaltamaan yhteen hiileen ja uskomaan siihen, että toiset haluavat minulle hyvää. Näemme toinen toisemme arvokkaina ja tärkeinä. Luottamuksen menetys voi sysätä pois raiteiltaan, mutta teot merkitsevät ja voivat kasvattaa epäluottamuksen tilalle uudet, entistäkin luottavaisemmat puitteet. Avoimuus ja rehellisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, kun olemme luottavaisessa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Kuule ja tule kuulluksi, luota, että tämä toinen on tässä aidosti omasta tahdostaan ja arvostaa sinua, ajatuksiasi ja tunteitasi.
Rohkeus ja luottamus ovat voittamaton parivaljakko, jotka saavat ihmisen olemuksenkin loistamaan. Ei viedä niitä toisiltamme pois vaan kannustetaan ja autetaan toistemme hyvää kasvamaan!
-Anu-